Kiirassoittimen rakenne

Rungon rakenne

Puuvalinta ja aihiointi

Jokaisen Kiirassoittimen valmistamisessa käytetty puu on virheettömyyden ja oksattomuuden varmistamiseksi käsinvalittu ja tarkistettu, halkeamia ja muita epäkohtia ei saa esiintyä. Näkyviin jäävä puu, esimerkiksi loimukoivukansi, valikoidaan vielä tarkemmin täyttämään myös ulkonäkövaatimukset puunsyyn virheettömyyden ja kauneuden osalta.

Valittavissa olevat puuvalinnat löytyvät täältä.

Kitaran runkoaihion voi valmistaa kolmella tavalla:

  •  1+ runko

1+1+ top

 


1+ runko on valmistettu yhdestä leveästä puukappaleesta, joka kulkee rungon läpi pituussuunnassa ja kahdesta pienemmästä puukappaleesta, jotka on liimattu suuremman sivuille. Kaulaliitos, talla ja mikit ovat tällöin samassa yksittäisessä puukappaleessa kiinni jolloin ääni pääsee siirtymään mahdollisimman esteettä kaulasta runkoon, tallaan ja mikkeihin. Käytetään etupäässä ympärimaalattavien runkojen ja kansipuidellisten runkojen valmistuksessa.

  • Kaksiosainen runko

2-osainen2os top

 


Kaksiosainen runko on valmistettu kahdesta kappaleesta, jotka on liimattu toisiinsa kitaran keskilinjan mukaisesti. Yleisimmin käytetty runkotyyppi kitaroissa, joissa puu jää näkyviin; puukappaleet voidaan ulkonäöllisesti sovittaa mahdollisimman hyvin toisiinsa. Varsinainen peilaus harvinaisempaa; tarpeeksi paksut puukappaleet, jotka voidaan halkaista kahdeksi runkokappaleeksi, ovat vaikeasti löydettävissä.

  • Yksiosainen runko

1 osainen 1 osainen top



Kitaran runko on valmistettu yhdestä puukappaleesta, joka takaa erinomaisen äänensiirtymän sekä upean ulkonäön. Harvinaisin runkotyyppi, sillä tarpeeksi suuren (leveän) virheettömän puukappaleen löytäminen on vaikeaa; mahonki ja bubinga ovat yleisimmät tarpeeksi paksuksi kasvavat puut, joista saadaan tarpeeksi leveitä lankkuja.

Kansipuu

Kitaran kansipuu valmistetaan lähes yksinomaan ulkonäöllisistä syistä, joskin valitulla kansipuulla on myös vaikutus sointiin. Kansipuuta valitessa tulisi siten myös kiinnittää huomiota varsinaiseen runkopuuhun, esimerkiksi koivu- tai vaahterakansi yhdistettynä leppärunkoon voi tuottaa korostuneen terävästi soivan kitaran.

Kansipuu valmistetaan aina yhdestä puukappaleesta halkaisemalla ja keskilinjan mukaisesti peilaamalla.

Kaulan rakenne

Puuvalinta

Kaulapuuta valitessa pätevät samat lainalaisuudet kuin runkopuitakin valitessa, puun pitää olla virheetöntä. Kaulapuussa erityisen tärkeää on myös puunsyyn suoruus, sillä vino- tai kaarevasyinen puu taipuu helposti syyn mukaisesti. Varsinaisen kaulapuun ja otelautapuun soinnillinen yhdistelmä on kitaran kokonaissoinnin kannalta erityisen tärkeässä asemassa.

Kaulan valmistamisessa tärkeää on puussa luonnollisesti syntyvien jännitteiden hallitseminen, jotka vapautuvat puuta työstäessä ja veistäessä. Suorasyinenkin puu taipuu helposti silminnähtävästi jännitteiden vapautuessa. Yhdestä puukappaleesta valmistettu kaula sisältää merkittävästi enemmän jännitteitä kuin useammasta kappaleesta laminoimalla – liimaamalla – valmistettu kaula; jännitteet vapautuvat kun puukappale sahataan kapeammiksi kappaleiksi. Yksiosaisen kaulan sisältämät jännitteet myös vapautuvat helpommin esimerkiksi kolhuista ja siten kaula voi taipua hetkessä soittokelvottomaksi. Kaulaan laminoidut eri puulajit tuovat myös oikein valittuna rakenteellista lujuutta; esimerkiksi kohtalaisen taipuisan vaahteran kanssa laminoitu erittäin jäykkä, mutta hauras wenge-puu muodostavat erityisen kovan ja jäykän kaulapuun. Soinnillinen ero yksiosaisen ja esimerkiksi kolmeosaisen vaahteralaminaattikaulan kanssa on vähäinen, joskin puuyhdistelmillä (esimerkiksi vaahtera ja bubinga) on mahdollista vaikuttaa sointiin. Näistä syistä Kiirassoitin suosittelee laminoituja kauloja.

Kaula-runkoliitos

Puuvalinnan ohella kriittisin osatekijä kitaran soinnin kannalta on kaula-runkoliitos; hyvätkin puut soivat huonosti mikäli liitos ei ole kunnollinen, sillä ääni ei siirry kaulasta runkoon hyvin. Pääsääntöisesti on olemassa kolme tapaa valmistaa kaula-runkoliitos: ruuvi- / pulttiliitos (engl. bolt-on), liimaliitos (set neck) ja ns. neck-thru-body, eli kaula kulkee yhtenä kappaleena rungon läpi; varsinaista liitosta ei ole, vaan kaula on osa runkoa.

Jokaisessa vaihtoehdossa on hyvät ja huonot puolensa; valinta liitoksesta tulisi sovittaa myös käyttötarkoituksen mukaan. Kiirassoitin valmistaa vain bolt-on ja neck-thru-body -rakenteella kitaroita.

  • Liimaliitos on ruuviliitoksen ohella yleisin tapa liittää kaula kitaran runkoon ja on erityisesti Gibsonin yleisesti käyttämä tapa. Liimakaulan etuja on, varsinkin maalattuna, liitoksen näennäinen saumattomuus, joka helposti luo vaikutelman kuin runko ja kaula olisi valmistettu yhdestä puusta. Mikäli liimaliitos on valmistettu tarkasti (eli rungon ja kaulan välillä ei ole väljää) ja liimaus on onnistunut hyvin, on liimaliitos erinomainen sointinsa puolesta; halvemmissa soittimissa asia harvoin on näin. Liimaliitoksen merkittävin huono puoli on sen vaikea korjattavuus, mikäli kaula vaurioituu vakavasti; liimasauman purkaminen on erittäin vaikeaa. Yleinen käsitys on myös, että liimakaula vahingoittuu esimerkiksi kolhuista muita kaulatyyppejä helpommin. Näistä kahdesta syystä Kiirassoitin ei valmista liimaliitoksellista kitaraa.
  • Ruuviliitos on ennen kaikkea Fenderin lanseeraama ja siten vastaaviin kopiokitaroihin laajalti yleistynyt liitostapa, alun perin massatuotannossa nopeutensa ja helppoutensa takia käyttöönotettu; kaula ja runko ovat liitetty toisiinsa puuruuveilla. Hyvän soinnin edellytys myös ruuviliitoksessa on kaulan ja rungon tarkka sovite; halvat kopiokitarat ovat tunnettuja väljistä liitoksistaan ja siten lähes yksinomaan pilanneet ruuviliitostavan maineen huonosointiseksi. Huono sovite (ja siten heikko sointi) onkin ruuviliitoksen merkittävin huono puoli, myös liitoskohdalla rungon takana oleva paksumpi kohta vaikeuttavat ylemmille nauhoille pääsyä soittaessa. Hyvinä puolina ovat kaulan helppo korjaus vahingoittuessaan sekä tarkalla sovitteella valmistettuna  kaulan ja rungon välillä tapahtuva esteetön sointi; liitoksessa ei ole liimaa estämässä sointia.
  • Pulttiliitos (engl. bolt-on, tarkoittaa usein myös tavallista ruuviliitosta) on kuten ruuviliitos, mutta puuruuvien sijasta kaulaan on upotettu kiinteästi ”mutterit”, joihin kierretään runkoon porattujen reikien läpi koneruuvit. Pulttiliitoksen merkittävin etu on koneruuvien mahdollistama puuruuvia merkittävästi suurempi vääntömomentti, jolloin kaula painuu erittäin tiukasti runkoon kiinni mahdollistaen erinomaisen soinnin siirron. Liitos on myös purettavissa useita kertoja esim. huoltoa tai korjausta varten; koneruuviliitos ei ”syö” puuta samoin kuin puuruuvit helposti tekevät. Paremman sointinsa vuoksi Kiirassoitin valmistaa pulttiliitoksellisia kitaroita ruuviliitoksellisten sijaan
  • Neck-thru-body tarkoittaa kitaraa, jossa kaulapuu kulkee myös kitaran rungon läpi; kaikki soivat osat (virityskoneisto, yläsatula, otelauta, mikit ja talla) ovat kiinni samassa puukappaleessa. Tämä mahdollistaa parhaan mahdollisen soinnin kitaralle sekä kaulan muotoilun siten, että myös korkeimmat (20-24) nauhat ovat helpposoittoisia. Neck-thrun ainoa merkittävä huono puoli on sen äärimmäisen vaikea korjattavuus vakavasti vahingoittuessaan; kaulaa ei voi vaihtaa. Suosittu etenkin huippulaatuisten yksittäiskappalesoittimien valmistuksessa ja on ollut suhteellisen vaikea massatuottaa; yleisempi bassokitaroiden kuin tavallisten kitaroiden valmistuksessa.